Varhaisimpia muistoja isästäni on, kun leikin hänen kanssa aamulla
vanhempieni sängyssä pikku leijonaa ja isoa leijonaa. Toinen muisto on
istua isäni Solifer Speed
mopon tankilla ja pitää ohjaustangosta kiinni kun ajamme sillä
kolmistaan. Isä, veljeni ja minä. Muistan hetken, kun katsoin ajovalon
päällä olevaa kellertavää valoa heijastavaa nopeusmittaria ja pleksistä
tehdyn tuulisuojan takana vaihtuvan maisemaa. Oloni isä sylissä oli
turvallinen.
Muistan
kuinka turvallista oli myös kotona äitini kanssa. Hänen ei tarvinnut
olla koko ajan vierelläni, vaan oli tunne, että hän on jossain lähellä,
jos häntä tarvitsin. Äitini oli kotirouva. Olen siitä erittäin ylpeä ja
kiitollinen. Hän hoiti taloutta kokopäiväisesti ja kotonamme asuvia
isovanhempiani Kallea ja Martaa. Pappani luki minulle Aku Ankkaa
kiikkutuolissa, kun en itse vielä osannut. He toimivat myös tarvittaessa
lapsenvahtina. Harmittaa, etten koskaan tullut kysyneeksi papaltani
hänen matkoistaan merimiehenä, kun hän oli nuori mies. Hän oli ollut
kolmimastoisella purjevenellä New Yorkissa saakka.
Isäni
teki meille monta leikkikalua. Hän piti itseään lapsenmielisenä ja
lapsellisena. Rakentamalla näitä leluja meille, hän pääsi osaltaan
leikkimään niillä. Veljelleni hän oli tehnyt ennen syntymääni Valmet 20
polkutraktorin ja leikkihevosen, jossa oli oikean hevosen jouhet,
harjana ja häntänä. Sillä oli mukava leikkiä länkkäriä. Hän teki myös
Kemin ammattikoulussa, jossa hän oli "4. luokkalainen" eli sai käyttää
koulun työkoneita, T-Ford polkuauton, joka oli täysin vuoden 1915 mallin mukainen. Näillä polkuautoilla
oli mukava leikkiä. Traktoriin kuului myös peräkärry, jolla tuli jo
lapsena harjoitettua peräkärryllä peruutusta. Talvella renkaat sutivat,
jolloin naulasin pahvinaulat renkaisiin pitoa tuomaan. Tästä ei ollut
vaaraa, koska renkaissa ei ollut ilmaa. T-Fordia muokattiin muutamaan
otteeseen. Sen perinteiset polkimet vaihdettiin vuorotyönnöin
tapahtumaksi askeltyönnöiksi, kuin steppilaitteessa. Tämä tehtiin
kokeilumielessä. Se muutettiin takaisin perinteiseksi polkuauton
polkimiksi. Ketjut katkesivat jossain välissä ja kun serkut tulivat
käymään kylässä, vedimme mopolla polkuautoa ympäri korttelia. Myöhemmin
T-Ford myös varastettiin ja päivien päästä kuulimme, että se on ojassa
noin kilometrin päässä. Onneksi se ei kärsinyt tapahtumasta vahinkoa.
Näillä isäni tekemillä leluilla on ollut iso merkitys elämälleni.