Kuninkaiden seurassa.

Vuonna 1975 ihmettelin portillamme todella pitkää mustaa autoa. Taisi olla Cadillac. Rekisterikilven tilalla oli jokin vaakuna. Jälkeenpäin selvisi, mistä oli kyse. Isäni oli tehnyt Ruotsin kuninkaan Kaarle Kustaan isän henkilääkäristä, Einar Wallquistista muotokuvanpatsaan Arjeplogiin, joka oli ollut myös mallina ateljeessa. Saman aikaan tämän paljastustilaisuuden kanssa oli myös Norjan rajalla Hopeatien vihkiminen, johon oli kutsuttu Norjan ja Ruotsin kuninkaat sekä Norbotteninläänin maaherra Ragnar Lassinantti. He osallistuivat myös muistomerkin paljastustilaisuuteen tien vihkimisen jälkeen. Heidät kuljetettiin rajalta Arjeplogiin helikopterilla ja vanhempani saivat kyydin Kemistä tilaisuuteen Ruotsin kuninkaan autolla. Lippu auton keulalla tosin oli peitetty, ettei syntyisi väärinkäsitystä kyyditettävistä. Tätä kuninkaan autoa ihmettelin portillamme.

Vuonna 1977 paljastettiin Norjan Vesisaaressa maahanmuuttajien muistomerkki eli kveenipatsas.

Tähän tilaisuuteen oli myös kutsuttu Norjan ja Ruotsin kuninkaat sekä Suomen tasavallan presidentti. Muistan kuinka menin Kemin VPK:n toiminnanjohtaja Allan Väänäsen kanssa satamaan ottamaan vastaan Norjan kuningasta, johon hän tuli pienemmällä venellä. Laiva taisi olla jossain kauempana. Väänänen laittoi VPK:n koppalakin päähäni ja kuninkaan mennessä ohi, tein kunniaa vetämällä lippaan.

Veistoksen paljastustilaisuudessa olimme veljeni kanssa keskellä ihmismassaa ja näin vaivoin mitään. Veljeni nostelin minua välillä, jotta näkisin ympärilleni. Tilaisuuden jälkeen vanhempani menivät kutsutilaisuuteen, jossa valtioiden päämiehet pitivät puheita ja sen jälkeen illalliselle.

Siellä adjuntantti oli kertonut Ruotsin kuninkaalle Kaarle Kustaalle, että hän ja isäni olivat tavanneet muutaman vuosi aiemmin Arjeplogissa. Sen jälkeen kuningas kilisti lusikalla pikaria, nousi ja tervehti isääni. Isäni nousi myös ja kippasivat kuninkaan kanssa. Hetken päästä Norjan kuningas Olavi teki samoin. Isäni piti näitä tilaisuuksia erittäin arvokkaina.

Tämän jälkeen oli kahvitilaisuus maaherran kotona, johon myös minä ja veljeni pääsimme kuninkaiden ja presidentin seuraan. Isäni istui sohvalla presidentti Urho Kekkosen vieressä kuninkaiden kanssa. Istui veljeni kanssa muutaman metrin päässä heistä pystypoydässä ja join 7Up:ia. Kekkonen oli todennut isälleni, että pojilla on juhlahetki. Isäni oli samaa mieltä presidentin kanssa. Tilaisuuden päättyessä kuninkaat ja presidentti nousivat ja kävivät kiittelemässä vieraanvaraisuudesta. Palatessaan Norjan kuninkas Olavi pysähtyi luokseni ja kätteli minua. Pokkasin syvään. Ruotsin kuningas käveli ohini, mutta hymyili ja nyökkäsin hyvästiksi. Kekkonen tuli myös luokseni ja kätteli hyvästiksi. Pokkasin myös hänelle.

Kotimatkalla sanoin vanhemmilleni, että tätä kättä en pese. En ainakaan ennen kuin olen kätellyt mummoa ja pappaa.

Tuskien taival

Isäni, kuvanveistäjä Ensio Seppänen, joutui moniin vastoinkäymisiin työnsä parissa. Varsinkin vuosina 1976-77, jollon hän teki Norjan Ruijaan, Vesisaareen maahanmuuttajien muistomerkin eli Kveeni-patsaan. Norjalainen kveeni-patsaan patsasvaltuuskunta oli meillä kylässä mukaanlukien isäni, Ateneumin opiskelijakaveri ja ystävä, taiteilija Elsa Montell-Saanio, joka toimi tulkkina. Kahvitarjoilun aikana piharakennuksessa olleessa ateljeessa, lämmityskamina oli räjähtänyt ja öljypalosta johtuen kaikki oli mustassa savussa. Ateljeessa oli kveenipatsaan plastoliinista tehty pienoismalli ja Norbotteninläänin maaherra Ragnar Lassinantin tilaama syntymäpäivälahja presidentti Urho Kekkoselle, joka oli myös plastoliinista tehty pienoisveistos. Muistan kuinka isäni haki märän pyyhkeen ja se suun edessä syöksyi palavaan ja mustassa savussa olevaan ateljeeseen pelastamaan veistoksia, muiden kielloista huolimatta. Kveenipatsaan pienoimalli säilyi laatikossa ehjänä, mutta Lassinantin ja Kekkosen hiihtoreissua kuvaava pienoisveistos suli. Tämän hän joutui muovailemaan uudelleen. Toinen näistä hiihtäjäpatsaista on Urho Kekkosen kokoelmissa ja toinen Luulajan Yliopiston kokoelmissa. Palokunnan tultua paikalle, isä opasti savusukeltajaa kuinka edetä öljysavusta pimeässä ateljeessa. Öljykamina oli avonaisen ateljeen alakerrassa ja portaissa ei ollut kaiteita toisella puolella. Ohjeet oli mennä seiniä pitkin tunnustellen, ettei tipahda portailta alas. Onneksi palo rajoittui kaminan ympärille ja vahingot muilta osin jäi vähäisiksi, mustuneita seiniä lukuunottamatta.

Isä sai tilauksen ja alkoi tekemään kveeni-patsasta. Muotinoton aikana leikin uudessa ateljeessa ja muovailin omia veistoksia plastoliinista. Tönäsin kveeni-patsaan pienoismallia ja tämä kaatui lattialle. Pehmeästä aineesta tehtynä figuurit vaurioituivat, mutta isäni ei kertaakaan korottanut ääntä tai muutenkaan torunut minua siitä. Kysyin isältä, eikö sitä voisi korjata, mutta hän mielestä sitä ei kannattanut tehdä. Harmittelen vielä tänäkin päivänä tekemääni vahinkoa. Siitä olisi tullut hieno pronssinen pienoisveistos.

Olin kotona ja ovikello soi. Ovella oli lapsuudenystäväni ja nyrkkeilijänäkin tunnettu Kai Brännkärr.
Hän kertoi, että isäni on viety ambulanssilla sairaalaan. Isä oli tekemässä kveeni-patsaan jalustan kiviä varten runkoa. Runko tuli betonista, jota varten hän teki puusta muotin. Tämä oli kolme metriä korkea laatikko. Isä oli siirtymässä lautaa pitkin toiselle puolelle, kun oksanen lauta katkesi, ja isä tippui laatikon sisälle. Nivelside ja luut meni toisesta jalasta poikki ja jalkaterä osoitti taaksepäin. Hän joutui käsivoimilla nousemaan kolme metriä laatikosta ja laskeutumaan toiselta puolelta saman verran alas. Ryömiä kymmenen metriä hallissa ja saman verran pihalla samalla tontilla olevan vuokra-asunnon ovelle. Vuokralainen meni shokkiin nähdessään isä jalan, eikä muistanut hätänumeroa. Isä muisti palokunnan numeron, koska oli joutunut soittaan sinne toisen ateljeen palon takia. Ambulanssimatka oli tuskainen jalan heiluessa jokaisessa mutkassa ja luunsirut liikkuen. Jalkaa ei tuettu millään lailla. Jokainen ilmanpaineen muutos muistutti jälkeenpäin tapahtuneesta.

Kveenipatsaan pystytyksessä vastoinkäymiset jatkuivat. Jalusta kiviä siirrettäessä nosturikuski virheellisesti liikutti kuormaa puomilla ja tonnien painoiset kivet tippuivat toisten kivien päälle ja kaikki menivät rikki. 1500 km päässä Vilkkilässä kiviliikkeessä alettiin välittömästi tekemään uusia. Rahdin tulleessa Utsjoen kohdalla oli työmaa ja tukilankkujen ollessa liian kaukana toisistaan, nämä uudet kivet katkesi kahtia. Patsaan paljastukseen oli tulossa Norja kuningas Olavi V, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja presidentti Urho Kekkonen sekä tv ja lehdistö. Paine oli kova ja hermoja raastavaa. Isä joutui asentamaan haljenneet kivet paikoilleen, mutta onneksi sitä ei kuvista näe. Myöhemmin tilaisuuden jälkeen hän joutui purkamaan kaikki ja asentamaan ehjät tilalle.

Isä kertoi moneen kertaan kuinka hänellä paljastustilaisuudessa meni nämä vastoinkäymiset filminauhana mielessä ja sai hänet itkemään.